Durbanin ydinkysymykset: Kioto, päästöleikkaukset ja rahoitus

Ympäristö- ja kehitysyhteistyöjärjestöjen
keskeiset tavoitteet Durbanin ilmastokokoukselle

Pelastetaan Kioto

Durbanissa on sovittava Kioton pöytäkirjan jatkosta siten, että teollisuusmaiden päästövähennystavoitteet ovat sitova osa Kioton pöytäkirjaa, kuten
tähänkin asti. Suomen tulee ottaa EU:n sisällä aktiivinen rooli Kioton toisen
kauden tukemisessa. Sopimuksen jatko on Suomen ja EU:n oman edun mukaista: se tukee kansainvälisen ilmastosovun saavuttamista. Durbanissa on
myös sovittava globaalin, laillisesti sitovan sopimuksen neuvottelumandaatista ja -aikataulusta. Kunnianhimoisen ilmastosopimuksen tulee nojata yhteisen mutta eriytetyn vastuun periaatteeseen sekä kehittyneiden maiden
historialliseen vastuuseen.

Tunnustetaan päästövähennysten todellinen tarve

Suomen ja EU:n on tunnustettava nykyisten päästövähennyslupausten ja
tieteen osoittaman vähennystarpeen välinen valtava kuilu ja työskenneltävä
sellaisen ilmastosopimuksen puolesta, joka on linjassa ilmastotieteen kanssa. Käytännössä tämä tarkoittaa, että globaalit ilmastopäästöt on käännettävä laskuun vuonna 2015. Päästöleikkaukset on toteutettava oikeudenmukaisesti, jolloin köyhimpien
kehitysmaiden vähennystavoitteiden tulee perustua vapaaehtoisuuteen. Suomen kaltaisissa teollisuusmaissa on sitouduttava
vähentämään kotimaisia päästöjä vähintään 40 prosenttia vuoteen 2020 mennessä vuoden 1990 tasosta ja saavutettava hiilineutraalisuus vuoteen 2050 mennessä. Vähempi lisäisi suurten katastrofien todennäköisyyttä huomattavasti. Suomen tulee
olla edistämässä maiden päästövähennyssitoumusten toteutumista tehokkaan seuranta-, raportointi- ja todentamisjärjestelmän
avulla sekä Kioton valvontajärjestelmän puitteissa.

Varmistetaan riittävä rahoitus

Suomen ja EU:n on sitouduttava kehitysmaiden ilmastotoimien riittävään, ennustettavaan ja julkiseen rahoitukseen keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä. Ilmastorahoitusta ei saa kattaa kehitysvaroista, kuten Suomi tällä hetkellä tekee. Ilmastorahoituksen olisi erotettava selkeästi kehitysyhteistyömäärärahoista, jotta molempien tasainen kasvu voidaan saavuttaa. Durbanissa
osapuolten on esitettävä selkeä ja konkreettinen suunnitelma siitä, miten kansainvälistä ilmastorahoitusta aiotaan kasvattaa
vuoden 2012 lopun 10 miljardin dollarin vuositasosta 100 miljardiin dollariin vuoteen 2020 mennessä. EU:n ja Suomen on
myös esitettävä ehdotus oikeudenmukaisesta julkisesta rahoitusosuudestaan vuodesta 2013 eteenpäin. Durbanissa on saavutettava konkreettista edistystä innovatiivisten rahoituslähteiden käytössä, jotta rahoitustarpeeseen voidaan vastata ennakoivasti ja kestävästi. Rahoitustarve on mahdollista täyttää esimerkiksi verottamalla rahoitusmarkkinoita ja laiva- ja lentoliikennettä, sekä päästöoikeuksien huutokaupasta ja kansainvälisen veronkierron hillitsemisestä saatavilla tuloilla.

Lisätietoja:

Jonas Biström, ilmastokampanjavastaava, Maan ystävät, 044 021 6668
Tuuli Hakkarainen, kehityspoliittinen asiantuntija, Kehitysyhteistyön palvelukeskus Kepa ry, 040 761 89 25
Jehki Härkönen, energiavastaava, Greenpeace Nordic, 040 197 2620
Hanna-Liisa Kangas, ilmastovastaava, WWF Suomi, 045 631 8353
Jenni Kauppila, koordinaattori, Kansalaisten maailmannäyttämö, 050 5226241
Rilli Lappalainen, pääsihteeri, Kehys ry, 050 561 3456.
Aino Pennanen, ilmastonmuutosasiantuntija, Kirkon Ulkomaanapu, 050 326 3487
Leo Stranius, pääsihteeri, Luonto-Liitto, 040 754 7371
Venla Virkamäki, ilmasto- ja energiavastaava, Suomen luonnonsuojeluliitto, 050 345 4411