Suomessa on aloitettu uudenlainen osallistumistapojen selvitysprosessi, jossa tutkitaan ihmisten vaikutusmahdollisuuksia ilmastopoliittiseen päätöksentekoon. Marginaaliset äänet kuuluviin YK:n ilmastoprosessissa -hankkeessa tutkitaan sitä, ketkä ovat aktiivisia suomalaisessa ilmastokeskustelussa ja ketkä eivät. Osana selvitystä on tutkittu myös kansalaisten vaikuttamismahdollisuuksien reunaehtoja.
Selvityksen ensimmäisen vaiheen tuloksia esiteltiin Helsingissä 29.4.2009. Näyttäisi siltä, että suomalaisessa ilmastokeskustelussa huomiotta jäävät useat tärkeät näkökulmat, kuten esimerkiksi saamelaisten näkemykset. Näin siitä huolimatta, että arktisilla alueilla lämpeneminen on tutkimusten mukaan kaksi kertaa niin nopeaa kuin maailmassa keskimäärin.
Keskustelun marginaalissa ovat myös kehitysmaiden ihmisten näkökulmat. Vain hyvin harvat suomalaiseen ilmastokeskusteluun aktiivisesti osallistuvista tahoista ovat suoraan yhteyksissä esimerkiksi kehitysmaiden maaseudun naisiin, joihin ilmastonmuutoksen vaikutukset osuvat raskaimmin.
Osallistumismahdollisuudet päätöksentekoon perustuvat nykyisin useimmiten siihen, että osallistutaan hallinnon työryhmien työskentelyyn. Tämä rajaa vaikuttamismahdollisuuksia vakiintuneisiin isoihin organisaatioihin. Vaikuttamismahdollisuuksia rajaavat myös päätöksentekoprosessien Helsinki-keskeisyys sekä prosesseissa vaadittu vasta-asiantuntijuuden ja yksityiskohtien tietämisen taso.
Huomioitavaa on myös se, että kansalaisten osallistuminen päätöksentekoon ei ole sama asia kuin ihmisten vaikuttaminen päätöksentekoon, vaikka hallinnossa osallistumisesta välillä puhutaan synonyyminä vaikuttavuudelle.
Marginaaliset äänet kuuluviin YK:n ilmastoprosessissa -hankkeen taustatoimijana on Kansalaisten maailmannäyttämö -verkosto (KMN), joka on vuonna 2003 toimintansa käynnistänyt järjestöverkosto. Hankkeessa pyritään lisäämään kansalaisyhteiskunnan vaikuttamismahdollisuuksia päätöksentekoon ilmastopolitiikassa. KMN:n järjestöverkoston toimintaa koordinoi Suomen YK-liitto.
Hanketta toteutetaan yhteistyössä suomalaisten, intialaisten, tansanialaisten ja brasilialaisten järjestötoimijoiden kesken. Suomessa selvityksen ensimmäinen vaihe toteutettiin puhelinhaastatteluina ympäristö- ja kehitysjärjestöjen toimijoille, ministeriöiden virkamiehille, tutkimuslaitoksissa työskenteleville tutkijoille, kuntien edustajille sekä elinkeinoelämän järjestöissä ja yrityksissä toimiville.
Intiassa kartoituksen erityispainotuksena on sosiaalinen sukupuoli, gender. Tansaniassa selvitetään kansainvälisten ilmastoneuvottelujen kannnanmuodostukseen osallistuvia ja sen ulkopuolelle jääviä tahoja, sekä lisäksi ilmastonmuutoksesta kärsiviä tahoja. Brasiliassa puolestaan selvitetään vuoden 1992 Riossa pidetyn YK:n ympäristö- ja kehityskonferenssin vaikutuksia maan järjestökenttään. Eri maiden selvityksistä tehdään vertailu ennen joulukuussa käynnistyvää YK:n ilmastokokousta.